Valokuitukaapelin liitäntämenetelmät

Ensisijaisia ​​yhteystapoja ovat pysyvät yhteydet, hätäyhteydet ja aktiiviset yhteydet.

1. Pysyvä kuituoptinen yhteys (tunnetaan myös nimellä fuusioliitos)
Tämä menetelmä hyödyntää sähköpurkausta kahden optisen kuidun päiden sulattamiseksi niiden risteyskohdassa, jolloin ne sulatetaan yhteen. Sitä käytetään tyypillisesti pitkän matkan-jatkossa sekä pysyviin tai puolipysyviin{2}}kiinteisiin yhteyksiin. Sen pääominaisuus on, että se tuottaa alhaisimman yhteyden vaimennuksen kaikista menetelmistä tyypillisten arvojen välillä 0,01 - 0,03 dB liitoskohtaa kohti. Prosessi vaatii kuitenkin erikoislaitteita (fuusioliitos), ja sen on suoritettava koulutetut ammattilaiset; lisäksi liitoskohta vaatii suojauksen erillisessä kotelossa.

2. Hätäyhteys (tunnetaan myös nimellä mekaaninen liitos)
Hätäliitännät käyttävät ensisijaisesti mekaanisia ja kemiallisia keinoja kahden optisen kuidun kohdistamiseksi ja liittämiseksi yhteen. Tämän menetelmän tärkein etu on, että se on nopea ja luotettava, ja tyypillinen yhteyden vaimennus on 0,1 - 0,3 dB liitoskohtaa kohti. Liitäntäpiste voi kuitenkin muuttua epävakaaksi pitkien käyttöjaksojen aikana, mikä johtaa merkittävään vaimennuksen lisääntymiseen; näin ollen tämä menetelmä on tarkoitettu vain lyhytaikaisiin-hätäsovelluksiin.

3. Aktiivinen yhteys
Aktiivisissa yhteyksissä käytetään erilaisia ​​kuituoptisia liittimiä (pistokkeita ja pistorasioita) paikan yhdistämiseksi toiseen tai paikan liittämiseen suoraan valokuitukaapeliin. Tämä menetelmä on joustava, yksinkertainen, kätevä ja luotettava; Sitä käytetään laajalti rakennusten tietokoneverkkokaapeloinnissa. Sen tyypillinen vaimennus on 1 dB liitäntäpistettä kohti.